Rakkauden kielisoitin – 1 Kor 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. …
Nämä lienevät kaikkein kuuluisimpia sanoja rakkaudesta ja sen luonteesta. Minkälainen kuva rakkaudesta näissä sanoissa piirtyy?
Sanat alkavat puhumalla enkelien kielistä ja kumisevasta vaskesta ja helisevästä symbaalista. Kumiseva vaski ja helisevä symbaali ovat lyömäsoittimia. Voisimme siis sanoa saman asian tähän tapaan. Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kieliä, vaikka lausuisin runoja ranskaksi ja venäjäksi, mutta en osaisi rakkauden kieltä, olisin vain kuin tyhmä lyömäsoitin, ontto rumpu tai helistin. Lyömällä saa kyllä ääntä aikaan, mutta rakkauteen sellainen ei sovi.
Voimme silti verrata rakkautta soittimeen. Rakkaus ei ole lyömäsoitin. Se on enemmänkin kielisoitin, kuin kitara tai viulu, joilla luodaan herkkiä rakkauden ja kaipauksen ääniä. Sitä ei ole vaikea tajuta. Se näkyy esimerkiksi siinä, että ravintolaan ei rakastavaisten pöydän ääreen tilata rumpalia, vaan viulunsoittaja.
Rakkauden kielisoittimessa on kielinä kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, avoimuus, armahtavaisuus, totuudellisuus ja uskollisuus.
Jos soittimen kielet ovat tuollaiset, niin ymmärtää, että musiikki, joka tuosta rakkauden soittimesta kuuluu, ei voi olla kovaäänistä. Vaatii usein pysähtymistä ja hiljaisuutta, jotta nuo äänet tunnistaa. Ei niitä ääniä tälle maailmalle muutenkaan ole tarkoitus kaiuttaa. Ne soivat vain teidän kesken – toiselta toiselle. Ne ovat suloääniä, joiden on tarkoitus vahvistaa teidän liittoanne, sitoutumistanne.
Vieraille ei tällä soittimella lauluja laulella. Sellainen rikkoo rakkauden soittimen – eikä sitä enää sen jälkeen helposti saada kuntoon.
On myös toinen asia, miten rakkauden soitin vioittuu. Se vioittuu silloin, kun sitä ei lainkaan käytetä. Sen kielet katkeavat vain, jos niillä ei soiteta. Kun jättää pyytämättä anteeksi silloin kun olisi pitänyt, kun jättää puolustamatta ja tukematta toista silloin kun olisi pitänyt. Kun lempeä tai rohkaiseva sana jää lausumatta.
Kyllä riitasointujakin välillä tarvitaan, mutta rakkauden soitinta ei niiden jälkeen saa jättää unohduksiin. Kun sitä näppäillään, kun kodissanne, teidän välisessä liitossanne soi lempeyden, kärsivällisyyden, avoimuuden, uskollisuuden, armahduksen kielet, sen vaikutukset näkyvät.
Se näkyy teidän poikanne naurussa ja ilossa, mikä ei silloin pidättele eikä arkaile, vaan täyttää koko talon. Se tuntuu myös siinä keveydessä, jolla te voitte ahkeroida työn parissa.
Tänään te saatte Jumalan siunauksen liitollenne. Se on taivaallisen rakkauden ja armon ääni. Täydellisin harmonia elämässänne löytyy silloin kun Jumalan rakkauden ääni luo taustan koko olemassaolollenne. Siihen elämän suureen sinfoniaan teidät on kutsuttu.
