Sormus annettu merkiksi

Avioliiton pursi

…

Maailma puhuu vapauden ja riippumattomuuden puolesta. Tällä se tarkoittaa sitä, että ei pitäisi tehdä syviä sitoumuksia mihinkään. Se nähdään vapauden vastaisena. Mutta sellainen ihminen tekee näennäisestä vapaudestaan itselleen vankilan, jossa hänen seuranaan on henkinen yksinäisyys. Vapaus on ennen kaikkea sisäinen olotila. Ja rakkaus on suurinta vapautta.

Meillä on vapaus tehdä valintoja elämässä. Sitä vapautemme on ja siinä vapautemme näkyy. Mutta jokainen valinta rajoittaa vapautta. Jos on tarkoitus kulkea meren yli, on valittava millä laivalla lähtee. Ei voi valita kaikkia. Vain yhdellä laivalla voi kulkea kerrallaan. Valinnan perusteella vapaus kaventuu. Joka ei halua rajoittaa itseään vaan säilyttää vapautensa, jää rannalle eikä koskaan pääse meren yli. Häneltä elämän suurin seikkailu jää kokematta.

Teologi Walter Kasper on avioliitosta puhuessaan sanonut viisaasti: Vapaus merkitsee kykyä tehdä tekoja, joilla on lopullinen luonne. Vain silloin kun on olemassa peruttamattomia ratkaisuja, elämästä tulee rohkea yritys ja seikkailu.

Avioliittoon astuminen on tällainen teko, jolla on lopullinen luonne. Näin siksi, koska avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi sitoutumiseksi. Se on kahden vapaan ihmisen vapaa teko ja yhteinen päätös. Siksi molempien suostumusta kysytään.

Avioliitto ei ole siis rauhaisa satama. Se on paremminkin purjehdusmatka laivalla elämän meren yli. Ja me olemme tänään iloisina lähettämässä teitä matkaan.

Te katsotte luottavaisina tulevaisuuteen. Toivon, että elämän merellä tyven säilyy ja suotuisat tuulet ovat seurananne.

Tiedämme toki, että elämän merellä myös myrskyt pauhaa. Yhteinen laiva saattaa silloin tuntua huteralta ja heikolta. Olette kuulleet myös tällaisten laivojen karille ajautumisesta.

Avioliiton pursi on kuitenkin tehty kovaan merenkäyntiin. Tiedän sen siksi, koska tunnen laivan rakentajan. Hän on se, joka myös säät ja ilmat säätää. Hän laittaa elämän meren myrskyämään. Ja hän myös tietää, että merenkäynti ja kohtalon voimat sitä ei muserra. Jos pursi hajoaa, se tapahtuu vain henkilökunnan huolimattomuuden tähden. Ja arvatkaapa, keitä te olette tällä aluksella? Aivan oikein. Te ette ole aluksella vain lomailemassa ja ottamassa kansituolilla aurinkoa. Te olette laivan henkilökunta. Teidän on laivalla tehtävä työtä ja opeteltava sillä purjehtimaan; yhdessä päätettävä elämän matkan suunnasta.

Lukemani raamatunkohta antoi hyviä ohjeita yhteiselle purjehdusmatkalle. Siinä puhuttiin kärsivällisyydestä, lempeydestä, huomaavaisuudesta. Ne vahvistavat alusta entisestään, tekevät sen kestävämmäksi ja matkasta mukavamman. Raamatunkohta muistuttaa myös siitä että ei itsekkyydellä, vääryydellä ja valheella vahingoita puolisoaan. Sellainen on aluksen sahaamista kahtia. Säilyttäkää siksi luottamus keskenänne ja vaalikaa rakkauttanne.

Kun myrskyt tulevat, purjehdustaitoa elämän merellä vaaditaan. Joskus taitomme eivät riitä. Silloin on lupa pyytää apua. Pyytäkää apua myös toisiltanne.

Pyytäkää apua rukoillen myös Jumalalta. Antakaa Kristuksen olla mukana elämänne aluksella. Niin kuin tänään pyydätte yhteiselle matkallenne hänen siunaustaan – antakaa sen siunauksen olla osa teidän matkaanne sen kaikkina päivinä.