Elämäni kaikki huoneet
Ihmistä voidaan ajatella talona, jossa on monta huonetta. Huoneita on niin monta, että henkilö itsekään ei ole käynyt kaikissa huoneissa. Joissakin huoneissa me taas viihdymme hyvin ja toisiin huoneisiin me viemme läheisiä ystäviä toisiin sukulaisia. Nuo huoneet ovat eri piirteitä itsestämme.
Avioliitossa kaksi ihmistä rakentaa yhteisen kodin. He yhdistävät paljon myös sisäisiä huoneitaan. Puolisolla on pääsy useimpiin huoneisiin. Hän saa olla ja kulkea huoneissamme. Usein on niin, että hän myös tietää ja tuntee meidän huoneistamme sellaisia, joissa itse emme mieluusti käy, sellaisia joista emme välitä edes tietää, sellaisia jotka ovat sekaisia ja tunkkaisia.
Avioliiton myötä ihminen oppii myös tuntemaan omia huoneitaan enemmän. Jos hän on rehellinen, hän tietää että sielun huusholli kaipaa siivousta, monesti jopa remonttia, sisätöitä. On hyvä tietää että sellainen on mahdollista.
Aviopuolisoilla on yhteisiä tiloja, sellaisia huoneita, jotka kuuluvat vain heille.
Onko mörköjä kellarissa? Onko toisella jotakin piiloteltavaa? Pitääkö siellä kellarissa, joku karmeaa elämää? Usein se on vain pieni kissa, joka pitää nostaa pöydälle.
Vaikka puolisolla on oikeus päästä sisälle sielun huoneisiin, on tärkeää, että kullakin on myös huoneita, jotka ovat vain teitä itseänne varten. Se voi käytännössä olla vaikkapa päiväkirja, kirjeenvaihtoystävä, oma harrastus. Sellainen asia, mikä on sinulle tärkeä. Sellainen, mikä on sinun henkireikäsi, minkä avulla voit tunnistaa olevasi oma itsesi.
