Hiekkaerämaa
Hyvät ystävät. Kun tapasimme keskiviikkona, kerroitte silloin, että teidän tienne kohtasivat ensimmäisen kerran Saudi-Arabiassa. Olitte molemmat kaukana pois kodistanne ja ystävienne luota. Elämässä oli seikkailun makua, jossa näitte ja tutustuitte toisenlaiseen kulttuuriin ja varmasti samalla teitte matkaa oman itsenne tuntemiseen. Työtehtävät olivat vieneet teidät sinne. Mutta voimme kai sanoa myös, että Jumala johdatti teidät toistenne luokse.
En ole koskaan käynyt Saudi-Arabiassa. Ensimmäinen asia mikä siitä tulee mieleen on hiekkaerämaa. Kuiva, eloton ja kuuma autiomaa.
Kerrotaan, että niillä päin maailmaa on ollut luostari, jossa munkkien kuuliaisuustehtävä oli kastella hiekkaan pistettyjä puutikkuja. Heidän oli kasteltava niitä ikään kuin ne olisivat olleet eläviä kasveja.
Koko hommassahan ei ole järjen hiventä. Sen tietää jokainen. Sen tietävät myös nämä munkit. Muta siitä huolimatta he kastelevat tikkuja uskollisesti. Minkäänlaisia hedelmiä he eivät tule saamaan, ainutkaan kukka ei puutikkuihin puhkea.
Kuulostaa varmaan oudolta, jos sanonkin, että lopulta nämä munkit korjaavat kyllä työstään satoa, sillä ihme tapahtuu – lehdet puhkeavat, mutta eivät tikkuihin, vaan heidän sieluihinsa. Heidän sisäinen erämaansa puhkeaa kukkaan, puutarhaksi.
Kuten huomaamme, te ette elä luostarissa. Te olette valinneet toisenlaisen elämän tavan, vaikka päämäärä onkin sama.
Mutta täytyy sanoa, että Saudi-Arabian erämaassa on puhjennut kukkaan jotakin sellaista, mitä aikaisemmin ei samanlaisena ole ennen esiintynyt. Kummankin sisimmässä on kukka puhjennut. Onko teidän sielunne sitä ennen ollut autiomaa – En tiedä. Oletteko kenties rukouksin kastelleet sieluanne – en tiedä sitäkään. Mutta nyt me kaikki tiedämme ja olemme sitä todistamassa, että ihme on tapahtunut. rakkauden ihme.
Tämä rakkauden puutarha, joka on puhjennut kukkaan Saudi-Arabian kuivassa ja kuumassa maassa, kaipaa edelleen jatkuvaa hoitoa. Te hoidatte sitä silloin kun olette lähellä toisianne. Puhutte toisillenne unelmistanne, toiveistanne, haaveistanne, peloistanne. Puutarha on hyvässä hoidossa, kun opitte luottamaan toisiinne ja jaatte koko elämän toisenne kanssa. Joskus puutarhan kukkasia kastellaan rukouksin toisinaan taas kyynelin. Tämän puutarhan kasvit eivät ole sellaisia, että ne kestävät vain vuoden tai kaksi. Kun niitä hoidetaan hyvin, ne kestävät hyvinkin yhden ihmisiän.
Vuodenaikojen vaihtelu näkyy tässäkin puutarhassa. Kun elämässä tulee kuivempia jaksoja, muistakaa silloinkin kastella rakkauden kukkaa. Vaikka se inhimillisesti näyttäisi jo kuihtuneen pois. Uskokaa rakkauteenne, hoitakaa sitä, antakaa toisillenne anteeksi milloin siihen on aihetta – ihme tapahtuu. Rakkauden kukka avautuu jälleen. Sen juuret ovat kaivautuneet syvemmälle. Se voi kestää entistä paremmin pienet myrskyt ja pakkaset varistamatta terälehtiään.
