Kuu
Rakastuneet ihmiset tunnetaan heidän teoistaan. Rakastuneiden tekoihin ja mielenlaatuun kuuluu tunnetusti jotakin runollista ja järjenvastaista. Siksi ei ole harvinaista se, että rakastuneet katsovat yhdessä kuuta. Näin ainakin elokuvissa ja rakkausromaaneissa.
Kun astronautti käveli kuussa, sitä pidettiin merkittävänä asiana. Se oli tieteen suuri saavutus. Kuussa kävellyt Neil Armstrong lausui: Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle.
Oli myös niitä haaveilijoita ja tähtiin katselijoita, jotka sanoivat kuuhun liittyvän romantiikan kadonneen sen myötä, kun ihminen oli siellä käynyt. Kuusta oli tullut tieteellisten saavutusten näyttämö, sen merkitys rakkauden tunnustamisen näyttämönä oli kokenut takaiskun. Enää ei ollut mieltä rakastettunsa kanssa katsoa kuuta. Lumous oli haihtunut. Siitä oli kadonnut hohto ja romantiikka. Hyppäys kuun kamaralle oli pieni askel ihmiselle, mutta tallasi samalla alleen kuuhun liittyneen kauneuden ja salaperäisyyden.
X ja Y te olette eläneet yhdessä jo monta kuunkiertoa, monesti kuu yksin on ollut todistamassa niitä rakkauden sanoja joita te toisillenne olette sanoneet. Lumous on säilynyt ja vahvistunut niin, että te haluatte vahvistaa rakkautenne avioliiton sitein. Sitä me olemme tänään todistamassa. Te olette tänään kävelleet yhdessä kirkon käytävän tänne alttarille asti.
On myös niitä jotka sanovat romantiikan katoavan tuon matkan jälkeen. Heidän mukaansa lumo haihtuu puolisoiden välisestä suhteesta. Näiden väitteiden takana ovat ehkä samat ihmiset, joiden mukaan kuun tuijottaminen on tarpeetonta sen jälkeen kun ihminen käveli siellä. Samat ihmiset sanovat että rakastavaisten välinen lumo katoaa, kun ihmiset kävelevät kirkon alttarille ja heidät vihitään.
Mutta me emme tänään kuitenkaan ole todistamassa lumouksen katoamista. Päinvastoin. Minä tiedän ja uskon, että näin ei teidän kohdallanne käy. …
Lumous ja rakkaus säilyköön teidän kodissanne. Te olette toinen toisellenne ihme ja ehtymätön salaisuus. Te olette toisellenne Jumalan lahja. Te voitte myös todistaa, että ei jalanjäljet kuussa vie pois romantiikkaa tai jalanjäljet kirkon käytävällä vähennä suhteesta pois lumousta.
Katselkaa edelleen kuuta ja tunnustakaa toisillenne rakkautenne. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko nousee, antakaa toisillenne anteeksi, milloin elämän kolhut sitä vaativat.
Jarmo Suhonen sanoi,
lokakuu 19, 2009 at 16:33
Mikä yötaivaalla?
Mikäpäs muu
kuin kultainen kuu.
Kuun loisteessa
ihminen lumoutuu
ja arkiset huolet
pois unhoittuu.
Kuutamon kullan
ken omistaa,
hän kullalleen
sitä lahjoittaa.
puujalka sanoi,
lokakuu 19, 2009 at 17:05
Teräksinen kuu
Hiljaa lipuu taivaalla
teräksinen kuu.
Sammunut sen loisteessa
on valo kaikki muu.
Tähdet nöyrtyy, kumartaa
kuin Betlehemin lasta
Tässä, oi tässä on
suuri ihme vasta!
Jarmo Suhonen sanoi,
lokakuu 19, 2009 at 18:51
Puujalkaa kiitän tosi upeasta runosta. Joulun aihekin on siinä esillä.
puujalka sanoi,
lokakuu 20, 2009 at 05:07
Terve. Nämä vastausrunot on tehty pilke silmänkulmassa.