Mielikuvien puku ja haarniska
Meillä on usein tarkkojakin mielikuvia ja odotuksia siitä, minkälaisen puolison haluamme omaksemme. Nämä mielikuvat ovat kuin pukuja, joita sovittelemme hyväksi katsomillemme puolisoehdokkaille.
Mutta onko näihin pukuihin sopivia henkilöitä? Toivomme, että jossakin tuolla olisi olemassa se joku, jolle puku sopii, kuin lasikenkä Tuhkimon jalkaan. Hänelle antaisimme, emme vain puolet sydäntemme valtakunnasta, vaan hän saisi sen kokonaan. Tai toivomme että jostakin löytyy ritari haarniskassaan.
Jollekin puku lopulta näyttää sopivan paremmin kuin muille ja haaveestamme tulee totta. Mutta kun olemme puolisomme löytäneet ja asettuneet valtakuntaan asumaan, on aika riisua niitä odotusten ja mielikuvien pukuja. Sillä emme enää ole tekemisissä mielikuvan tai haaveen kanssa, vaan oikean ihmisen kanssa. Se merkitsee aina myös haaveesta luopumista. Unelman täyttyessä unelma särkyy. Siitä tulee todellisuutta, se ei enää ole unelma. Todellisuus puolestaan tuo mukanaan paljon asioita ja kysymyksiä, jotka eivät kuuluneet unelmaamme.
Unelmamme ei siksi saa olla mikään rautakaapu, johon väkisin sovitamme maailmaa, vaan se auttaa meitä suuntautumaan todellisuudessa. Kukaan ei avioidu oman unelmansa kanssa. Kumppani on todellinen ihminen.
Avioliitossa ei ole lopulta kysymys unelmien ja haaveiden täyttymisestä, vaan tahtojen ykseydestä. Tämän tahdonilmauksen tekin tahdotte tänään antaa. Kristuksen kirkko rukoilee teille rohkeutta ja lujuutta ja voimaa sitoutua tämän tahdon mukaiseen elämään. Se vaatii uskollisuutta ja rakkautta myös silloin kun todellisuus tekee kipeää.
