Palapeli
Herra Jumala sanoi: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”
Yksinäisyys on ihmiselle ehkä vaikeimmin kannettavia asioita. Ihminen kestää monenlaista kipua ja kärsimystä. Melkein mitä tahansa ihminen kestää, kun on joku, jonka kanssa jakaa vaikeudet. Kun on joku jolle kertoa. Mutta jos ihminen on yksin, tuo yksinäisyyden kipu voi viedä ihmisestä voiton. Raamatun alkulehdet todistavat samaa. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Syvin ilo ja onni tulee yhteydestä ja elämäsnä jakamisesta toisen ihmisen kanssa.
Mutta kuka tahansa ei kelpaa. Ei jokaisesta ole yksinäisyyden poistajaksi. Useimmat ovat meille vain ohikulkijoita. Me tapaamme elämässämme tuhansia ihmisiä – miljoonista suomalaisista. Joidenkin ihmisten kohdalla huomaamme, että tässä voi olla jotakin enemmän. Meissä herää toiveita ja odotuksia. Ehkä sittenkin tässä maailmassa on joku minua varten ja mina häntä varten. Joku sellainen, jonka kanssa elämä sopii yhteen.
Te nn ja nn olette tavanneet ensikerran kaksi vuotta sitten. Palat tuntuivat loksahtavan kohdalleen. Te löysitte toisistanne kauan kadoksissa olleen palan omaan elämän palapeliin. Ja nyt tuo palapeli ei ole vain oman elämän palapeli, vaan se on yhteinen.
Jos elämää vertaa palapelin kokoamiseen, elämän tarkoitus on silloin saada palapeli rakennettua ehyeksi ja valmiiksi kokonaisuudeksi. Kaupasta ostettu palapeli on toisenlainen. Siinä kaikki palat ovat valmiina ja laatikon kannessa on kuva, mikä niistä paloista pitäisi muodostua. Elämässä palat eivät suinkaan ole valmiina kokoamista varten, vaan elämän eri vaiheet tuovat niitä yksittäisiä paloja esiin. Ne asettuvat elämäämme tai me asetamme niitä elämän palapeliimme parhaamme mukaan. Siinä tehtävässä me onnistumme vaihtelevalla menestyksellä.
Käytännön eroavuus on myös siinä, että elämän palapeliä rakennetaan toisessa järjestyksessä kuin tavallisia palapelejä. Siinä ei rakenneta ensin kehyksiä. Reunapaloja ei elämänpalapelissä ole. Rakentaminen aletaan niistä paloista, joita elämän keskellä saamme.
Joskus meillä taas on paloja, joista emme tiedä mitä tehdä. Kaikki eteemme tulleet palat eivät kuulu meidän peliimme tai kehikkomme sisäpuolelle. Sellaisiakin paloja on aina tarjolla. Meidän olisi osattava silloin valita meidän elämäämme sopivat palat.
Tänään te olette tunnustamassa, että teidän elämänne rajapinnassa on niin paljon kohtia, joissa molempien elämä tuntuu sopivan yhteen. Te olette löytäneet toistenne elämän paloista paljon sellaista, joka sopii sujuvasti osaksi omaa elämän palapeliä. Ei siis vain palapelin reuna osu paikka paikoin kohdalleen, vaan myös monet irralliset palat löytävät paikkansa ikään kuin tuon toisen palapelin puolelta. Ne palat, jotka eivät oikein tuntuneet kuuluvan mihinkään asettuvat nyt kauniisti osaksi yhteistä elämää.
Kun nuo elämän palapelit ovat yhdistyneet – pelin kokoaminen käy toisaalta vaikeammaksi ja toisaalta hauskemmaksi. Vaikeaa se on siksi, että kummallakin osapuolella saattaa olla vähän erilainen käsitys siitä, minkälainen palapelin kuvasta oikein pitäisi tulla. Molemmilla on halu rakentaa sitä oman mielensä mukaan. Kaksi kättä on yhdessä elämän palassa ja sitä sijoitetaan kokonaisuuteen – se on varmasti sekä hauskaa että vaikeaa. Tuo vaikeus on kuitenkin pieni hinta yksinäisyyden poistumisesta.
Pappina haluan tänään muistuttaa teitä vielä kolmesta asiasta.
1) kaikki palat eivät ole vielä kohdallaan – elämällä on teille vielä paljon annettavaa. Ottakaa se iloiten ja luottavaisin mielin vastaan. Yhdessä te selviätte. 2) elämän palapeliä ei voi purkaa ilman suuria vahinkoja. Sen mitä tässä vihkimisessä saadaan muodostettua, pitää kestää koko elämän ajan. 3) Ilman uskoa Jumalaan ja yhteyttä häneen elämän palapeli jää vaillinaiseksi ja pirstaleiseksi juuri siksi että palapelin syvin keskus puuttuu. Kuva jää epäselväksi.
Vaikka jokaisesta elämän palapelistä tulee erilainen ja ainutlaatuinen, niin meillä jokaisella on silti yksi kuva johon omaa palapeliä vertaamme. Raamatun alkulehdillä sanotaan: Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Tuota alkukuvaa, me etsimme ennen kaikkea Jeesuksen esikuvasta. Hänen antama malli on se, jota meidän tulisi omassa elämässämme tavoitella. Se on uhrautuvan rakkauden malli. Siinä on lujuutta, vahvaa sitoutumista ja samalla anteeksiantavaa mieltä. Sellainen rakkauden kuva tulkoon näkyviin myös teidän elämänne kautta.
