Sormus annettu merkiksi

Avioliiton päämäärä?

Hyvä morsiuspari. 
…
Keskustelun lomassa kävi ilmi, että teillä on yhteinen haave on päästä joskus opettajaksi. Tällainen työ tuntuu teistä mielenkiintoiselta ja sellaiselta josta todella pitäisi ja johon omat lahjat soveltuisivat. Lisäksi kutsumusta erityisesti vahvistaa se, että opettajilla on pitkät kesälomat. Nimittäin silloin teillä on mahdollista toteuttamaa toista yhteistä haavetta – pääsee matkustamaan pitkälle/kauas.

Se on teille molemmalle mahdollinen tulevaisuus, mutta se on joka tapauksessa tavoite, jota ei ole vielä saavutettu. Sen eteen täytyy tehdä töitä. Mutta kun tavoite on selvillä, tietää mitä kohti kulkea. Silloin tietää myös ottaa selvää sinne johtavasta reitistä etukäteen; miten sinne parhaiten pääsee. Mikään tuuli ei ole suotuisa sille, joka ei tiedä mihin purjentia – mutta kun sen taas tietää, voi melkein mitä tuulta tahansa käyttää hyödyksi lähestyessän omaa tavoitettaan.

Makustaminen kaukaisiin paikkoihin on teidän yhteinen harrastuksenne -> avioliittoa voidaan ajatella myös pitkänä matkana. Se on pitkälle matkustamista ainakin siinä mielessä, että tuohon matkaan kuluu koko loppu ikä.

Mutta onko sillä matkalla jokin päämäärä? Miten tietää, mihin suuntaan sitä avioliiton laivaa ohjata? Riittääkö se, että on laivassa ja ajelehtii elämän merellä?

Avioliiton purjehdus on pitkä matka ennen kaikkea siksi, koska sen aikana on tarkoitus tehdä kaikkein pisin matka maailmassa: se matka joka tapahtuu ensin omasta päästä sydämeen – ja sydämestä toiseen sydämeen.

On kuljettava pitkään yhdessä, jotta avioliitton aarre kirkastuu. Avioliitossa te hiotte toinen toisianne. (Snl 27:17 rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.) Arjen harmaus, sen jokapäiväiset vastuut ja pienet pettymykset … ja silti tämän kaiken keskellä, kun jaksaa kuunnella toista, kannustaa häntä ja rakastaa, se juuri on sitä hioutumista. Avioliiton aarre on se timantti, joka teistä muodostuu. Tämä timantti ei muodostu hetkessä. Jos on olemassa pikaruokaloita, niin ei kuitenkaan ole pika avio-liittoloita eikä pikarakkautta. Rakkaus ei koskaan ole hetkellistä, vaan pysyvää ja kestävää. Paavali sanoo monta tähän viittaavaa asiaa: rakkaus on kärsivällinen, kaiken se kestää, kaiken se kärsii, rakkaus ei koskaan katoa.

Ja vähitellen matka sydämestä sydämeen tulee tehtyä.

Matkalla on päämäärä – avioliitto ei ole ajelehtimista elämän merllä. Vaan rakkauden syventyessä ja lujittuessa Jumalan kuvan kirkastuu meissä. Avioliitto on pitkä matka, jossa ei mennä kauas, vaan lähelle – yhä lähemmäs toista.

¨¨¨
(jatkoin vielä avioliiton purresta, joka on tehty kovia myrskyjä varten)