Sormus annettu merkiksi

Aabrahamin ja Saaran pitkä yhteinen matka

Elämän polut, joita kullekin kuljettavaksi tulee, ovat yleensä ihmeelliset, odottamattomat, täynnä yllätyksiä. Uskova ihminen näkee niissä Jumalan johdatuksen. Asioita ei elämässämme tapahdu sattumalta niillä on jokin merkitys. Emme sitä merkitystä usein tiedä – ainakaan heti ehkä emme milloinkaan. Mutta pitkän ajan kuluessa oppii huomaamaan, että tietyt asiat linkittyvät keskenään.

Teidän elämänpolkuunne on ehtinyt kuulua monenlaisia vaiheita ennen kuin tapasitte toisenne – ennen kuin teidän polkunne risteytyivät tai paremminkin yhtyivät noin kolme vuotta sitten. Mutta siitä alkaen olette kulkeneet yhdessä ja teidän elämäänne on kumppanin kautta tullut sellainen haaste, joka on pakottanut teitä kasvamaan ihmisinä.

Molemminpuolisen ihastumisen ja rakastumisen ohella olette kasvaneet itsetuntemuksessa, se on merkinnyt syvempää tietoisuutta siitä, kuka olen ja mitkä voimat minua liikuttaa, mutta myös lisääntyvää tietoisuutta siitä, mille haluan avata sydämeni, mitä jättää taakseni, mitä polkua lähteä kulkemaan. Näin olette oppineet tuntemaan paremmin toisianne.

Olette keskustelleet paljon löytääksenne yhteisen perustan tulevalle elämällenne. Matka jonka olette yhdessä kulkeneet ja jotkin koettelemuksetkin sen varrella ovat lähentäneet teitä toisiinne. Te olette nähneet jo elämän ylä- ja alamäkiä. Siksi myös lupaus ja sitoutuminen, jonka tänään annatte toisillenne tulee vakaasta sydämestä.

Ajatellessani teidän vihkimistänne ja teidän elämäänne, minulle tuli mieleen eräs Raamatun aviopari, jonka haluan antaa tai asettaa teille esikuvaksi. Se tuli aavistuksena mieleeni silloin kun yhdessä keskustelimme tätä vihkitoimitusta varten. Ajatus vahvistui matkan varrella.

Voi olla, että ei kuulosta kovin romanttiselta, kun sanon, että he ovat Aabraham ja Saara. Raamatussa heidät tunnetaan paremmin vanhoina ja harmaapäisinä. Mutta heidän uskollisuudessaan ja rakkaudessaan ja uskossaan on jotakin sellaista, jossa on paljon mietittävää ja kestäväksi esikuvaksi sopivaa.

He luultavasti menivät nuorena naimisiin, niin kuin entisaikoina oli tapana. Kyllä hekin olivat nuoria ja rakastuneita. Raamattu ei tosin kuvaa sitä aikaa heidän elämässään. Paljon myöhemmin Jumala ilmestyi Aabrahamille ja antoi hänelle tehtävän ja lupauksen. Lähde maastasi, asuinsijoiltasi, isäsi kodista siihen maahan. jonka sinulle osoitan – minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua… (1 Moos 12:1-)

Ei hän tietenkään yksin lähtenyt, Saara lähti hänen kanssaan, sillä tuo tehtävä ja lupaus koski myös häntä. Se ei toteutuisi ilman heitä kumpaakin. Heillä oli edessä yhteinen matka. Matka kohti uutta ja tuntematonta. Matka oli vaivalloinen ja vaarallinen. Siinä oli paljon koettelemuksia.

Merkittävin koettelemus, joka heillä oli, liittyi lapsettomuuteen. Saara oli hedelmätön, hän ei voinut saada lapsia. Tämä asia oli selvillä jo silloin kun Aabraham sai Jumalan ilmestyksen (75-vuotiaana), että hänestä tulisi suuri kansa. Mutta ei Aabraham etsinyt itselleen uutta vaimoa. Hän rakasti Saaraa ja yhdessä he lähtivät pitkälle matkalle ja yhdessä kohtasivat kaikki koettelemukset.

Roomalaiskirjeessä (4:20)  Paavali sanoo kauniisti Aabrahamista, että hänen uskonsa ei horjunut, hän ei epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. – Heidän kohdallaan Jumalan lupaus toteutui silloin kun se inhimillisesti katsoen oli mahdotonta ja myöhäistä. Saara synnytti pojan, Iisakin, vanhoilla päivillään. Se että he vanhoilla päivillään vielä saivat lapsen ei osoittanut vain Jumalan lupausten täyttyneen mutta myös sen, että molemminpuolinen hellyys säilyi heillä läpi elämän. He elivät yhdessä loppuun asti, rakastivat syvästi toisiaan ja heidät haudattiin yhteiseen hautaan.

X ja Y teillä on edessä pitkä yhteinen matka. Me emme tiedä, mitä kaikkea edessä oleva matka tuo teidän eteenne. Tiedämme kuitenkin jotakin matkan luonteesta.

Ensinnäkin tiedämme mikä on tuon yhteisen matkan tarkoitus. Jumala haluaa kasvattaa teitä yhä lähemmäs sitä alkukuvaa, jonka mukaan teidät on luotu: hänen kuvakseen ja kaltaisekseen. Kun te kasvatte läheisempään luottamukseen ja yhteyteen, siinä sähdehtii silloin Jumalan luomistyön tarkoitus entistä kirkkaammin. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän hänet loi. Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1 Moos 1:27)” Tällainen kasvu usein onnistuu vain koettelemusten kautta, joten odotettavissa on töyssyjä tiellä.

Toiseksi tiedämme myös sen, että tuo matka tehdään Jumalan siunauksen alla. siksi te saatte lähteä tältä alttarilta iloiten.

Niin kuin Aabraham ja Saara te voitte yhdessä kohdata kaikki vaiheet elämän matkallanne, ja mikä tärkeintä – heidän tavoin myös saada voimaa uskosta. Yhteinen matka on uskon ja uskollisuuden matka, jossa Jumala jakaa meille rikkauksiaan.

Ette ehkä tavoita Saaran (127 v) tai Aabrahamin ikää (175 v). Jumalalla on kuitenkin runsaasti muitakin lahjoja ja tuon saman uskon avaamin silmin te näette ne rikkaudet ja sen katoamattoman perinnön, joka teille on annettu. Sitä kohti lähetämme teidät Jumalan siunaus mukananne.

Ps. Saaran iästä voi päätellä, että he viimeinen hääpäivä, jota he viettivät oli noin 110-vuotishääpäivä. Ne eivät ole timanttihäät eikä rautahäät, ehkäpä enkelinsiipihäät