Sormus annettu merkiksi

En voi väittää tuntevani teitä kovin hyvin. Mutta ulkopuolisen silmin katsottuna vaikuttaa siltä, että te sovitte hyvin yhteen, ja vielä enemmän te kuulutte toisillenne. Se sydän joka sykkii N:n rinnassa löytää hyvän kaikupohjan N:ssä ja päinvastoin.

Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, milloin tulee vastaan raja, jolloin homma ei yksinkertaisesti enää toimi?

Tällainen kysymys esitettiin Julia Robertsille eräässä hänen näyttelemässä elokuvassaan (elokuvassa Mexican). Vaikka ette olisi nähneet elokuvaa, voi kysymystä aivan hyvin miettiä. Milloin raja tulee rakkaudelle vastaan? Mikä on viimeinen pisara? Onko se valehteleminen tai kenties pettäminen, luottamuksen menettäminen?

Oikea vastaus elokuvan mukaan on yllättävä. Ei milloinkaan. Jos kaksi ihmistä aidosti rakastavat toisiaan, raja ei tule milloinkaan vastaan, vaan he selvittävät välinsä rakkautta kohtaavista haasteista huolimatta.

Elokuvan vastaus kysymykseen on Raamatussa kuvatun rakkauden luonteen mukainen. Paavali sanoo kirjeessään rakkaudesta: kaiken se kestää, … kaiken se kärsii. Tällaista rakkautta aviopuolisot myös lupaavat toisilleen. myötä ja vastoinkäymisissä. Se on rakkautta, kunnes kuolema erottaa. Kuolema on rajana. Siinäkö siis se raja sittenkin on; kunnes kuolema erottaa.

Mutta on olemassa ero aviolupaukseen. Alussa esitetty kysymys rakkauden rajasta säilytti yhden ehdon; että he rakastavat toisiaan. Todellinen kysymys todellisessa maailmassa onkin tämä: Voiko toinen tehdä jotakin sellaista, että rakkaus ehtyy, että rakkauden ehto ei voi olla enää voimassa? Voiko siis rakkauden säiliön särkeä?

Voisiko vihkimisessä annettavaa lupausta tulkita niin, että kysymyksessä onkin tunteiden kuolema, ei vain ruumiillinen kuolema: Rakkaus kuolee.

Ihmisen rakkaus ei ole täydellistä. Se on rajallista, se voi särkyä ja ehtyä, se voi jopa kuolla pois. Lupausta rakkaudesta ja uskollisuudesta ei anneta siinä mielessä, että rakkaus ehtyy tai että se kuolee. Sellainen asia ei ole näköpiirissämme. Päinvastoin – lupaus tarkoittaa juuri sitä, että tunteiden heilahdellessa, sitoutuminen toiseen pysyy edelleen voimassa. Aviouskollisuuden lupaus ei sisällä varauksia. Mutta Jumalan rakkaus ei ole tällaista. Se on rajatonta rakkautta, se ei muutu, sillä Jumala itse on rakkaus.

Paavali sanoo kirjeessään myös, että Rakkaus ei koskaan katoa. Ihmisen rakkaus voi ehtyä, mutta sitoutumisen toiseen on oltava lujempi. Siksi on hyvä muistaa tämä Paavalin sana: Rakkaus ei koskaan katoa. Sillä hän tarkoittaa Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Jumalan rakkaus on uhrautuvaa ja anteeksiantavaa rakkautta. Tässä Jumalan rakkaudessa myös te voitte uudistaa teidän välisen rakkautenne.

On hienoa, että te olette löytäneet toisistanne sellaisen kumppanin, rakastetun, jonka kanssa haluaa vanheta. Päätän puheeni laulun sanoihin. Laulu on Juha Tapion: vuodet vieriä saa.

“Mua katsotko vielä näin, kun vuosia karttuu kun päät harmaantuu.
Vuodet vieriä saa – toiveena mulla on jokainen niistä vierelläs taivaltaa.
Sinuun nähdä kun saan ja nähdyksi tulla, kaksi pelkonsa voittaa.