Rakkaus on kuin kyynel
Rakkaus on kuin kyynel.
Se syntyy silmässä ja valuu kohti rintaa.
- Publilius Syrus
Kauniin, onnistuneen ja merkittävän sanonnan tunnistaa, kun sellaisen kuulee. Se jää helposti mieleen ja se tiivistää muutamaan lauseeseen elämänviisauksia, jotka eivät tyhjene kertakuulemalla.
Vertaus on mielestäni erinomainen ja samalla yllättävä tai hämmentävä. Hämmentävää siinä on rakkauden vertaaminen kyyneliin. Jotenkin rakkaus ja kyynel tuntuvat hyvin erilaisilta, jopa vastakkaisilta asioilta.
Syy miksi rakkautta verrataan kyyneliin on siinä suunnassa mikä rakkaudella on kun se syvenee rakastavaisten välillä. Itse vertaus ei puhu niinkään siitä mikä kyyneleet saa aikaan. Siinä rakkauden ja kyyneleen yhtäläisyydeksi todetaan vain kaksi asiaa, että se syntyy silmässä ja valuu rintaa kohti. Se muuttuu vähitellen sydämen asiaksi.
Vertauksen ensimmäinen perustelu ei liene vaikea asia tajuttavaksi. Rakkaus syntyy silmässä. Silmillä me näemme maailman. Meidän katseemme huomaa erityisesti sen, mikä silmillemme on kaunista, viehättävää, houkuttelevaa. Silmät ensimmäisenä huomaavat toisen ulkomuodon ja ihastuvat siihen.
N & N Teidän katseenne ovat joskus kohdanneet ensikerran. Te olette huomanneet toisenne. Te olette huomanneet toisissanne jotakin sellaista, mikä veti teitä lähelle toisianne.
Tänään me olemme kuitenkin todistamassa sitä, että kyyneleen tavoin rakkaus on kulkenut kohti rintaa, kohti sydäntä. Mikään rakkaus ei ole kestävää, jos se jää vain silmien tasolle. Se tulee kestäväksi vain sydämessä. Silmät näkevät ulkomuodon, mutta sydämellä näkee paremmin. Te olette oppineet tuntemaan toisianne myös sisäisesti: ajatuksia, tunteita, toiveita, unelmia. Mutta myös sitä, missä toinen on haavoittuvainen ja heikko. Kaiken tämän jälkeen rakkaus on tullut lujemmaksi ja te haluatte sitoutua toisiinne.
Kyyneleen tavoin rakkauden on laskeuduttava rintaa kohti.
Vaikka vertaus ei sen enempää puutu kyyneleiden merkitykseen kuulija jää mielessään askartelemaan niitä kyynelten ja rakkauden yhtäläisyyksiä, jotka vertaus jättää sanomatta. Kun sanat on asetettu rinnakkain yhtäläisyyksiä niiden välille tulee etsittyä muualtakin, kuin mitä on ääneen sanottu.
Ihastuminen ja rakastuneen ensikatseet ovat silmän rakkautta. Mutta eri koettelemusten kautta rakkaus lujittuu eikä jää vain ulkomuodosta nauttimiseksi. Rakkaudesta tulee side kahden ihmisen välillä. Rakkaus asettuu silmistä sydämeen. Siltana näiden kahden välillä usein juuri on kyyneleet.
Ne voivat olla ilon ja onnen kyyneleitä mutta myös surun ja tuskan kyyneleet ovat ne, jotka muodostavat kimaltavan sillan silmästä sydämeen.
Joka on avannut sydämensä rakkaudelle, joutuu huomaamaan, että avoin sydän täyttyy kyynelistä. Rakkaus väistämättä tietää kyyneleitä alttiutta haavoittumiseen.
Kun me tänään pyydämme avioliitollenne Jumalan siunausta, me teemme sen siinä mielessä, että rakkaudesta johtuvat kyyneleet eivät muodostaisi merta teidän välillenne, vaan sillan. Me rukoilemme, että elämänne vaiheidenne keskellä, Jumalan armon avulla, teidän rakkautenne kestäisi ja uudistuisi.
Publilius Syruksen lause kuvasi siis rakkauden syntymistä. Rakkauden kuihtumisesta ei sitaatissa puhuta mitään. Ehkä siihen ei ole tarvettakaan - ainakaan siinä vaiheessa kun rakkaus on valahtanut rintaan. Jos rakkaus jää silmän ja katseen asteelle se voi hämärtyä, mutta silloin, kun se valuu rintaan, siitä voi tulla ikuista. Sellaisen rakkauden Jumala teille suokoon.
