Saviastia
Saviastia
Minusta on hienoa, että te olette löytäneet toisenne, että rakkaus on tehnyt sydämissänne työtä ja johdattanut teidät tänne.
Tänään me rukoilemme, että se hyvä, mitä te olette löytäneet toisistanne vahvistuisi, että se lämmittäisi koko teidän tulevan elämänne. Me rukoilemme teidän liitollenne Jumalan siunausta. Mutta on tärkeä silti huomata, että liittonne ei ole vain sen varassa, että löytää toisessa hyviä ja ihania asioita. Kyllä niitä maanantaiaamujakin tähän maailmaan mahtuu, jolloin puolisossa harmittavat piirteet korostuvat. Silloin on tärkeä muistaa, että rakkaus syventyy ja lujittuu kun sitoutuminen toiseen koskee myös niitä pahoja päiviä – niin kuin tulette lupaamaan.
Ihmistä on Raamatun kielikuvissa useastikin verrattu saviastiaan. Jo luomiskertomus kertoo, kuinka Jumala teki ihmisen maan tomusta tai savesta ja puhalsi häneen elämän henkäyksen. Me olemme siksi saviastioita, jotka kätkemme sisällemme jotakin tavattoman arvokasta. Kun eräs arabialainen runoilija Kabir kuuli ihmistä verrattavan saviastiaan, hän viisaasti lisäsi, että
“tässä saviastiassa on rotkoja ja Himalajan vuoria, seitsemän merta ja tuhat miljoonaa aurinkokuntaa, sfäärien musiikkia ja putousten ja jokien alkulähteitä.”
Hänen luonnehdintansa pitää varmasti paikkansa. Saviastia on luotu Jumalan kuvaksi. Mutta usein on myös niin, että elämän vaikeat koettelemukset ja pettymykset saavat meidät tuntemaan, kuinka saviastiamme on särkynyt ja kaikki sen kauniit putoukset ovat vuotaneet tyhjiin ja ne seitsemän merta ovat valuneet maahan. Jäljellä on vain särkyneet ja tyhjät kuoret.
Te x ja y ette ole enää nuoria siinä mielessä, että kaikki olisi teille uutta ja ihmeellistä. Teillä on elämästä kokemusta ja näkemystä. Te olette oppineet tuntemaan itseänne niin onnistumisten kuin erehdysten kautta. Voisin kuvitella, että ajatus saviastian halkeamisesta on käynyt myös teidän mielessänne – että omassa elämässä on jokus jotakin särkynyt ja rakkauden lähde ammennettu tyhjiin. Jos elämän saviastia onkin ollut joskus halkelmilla, astia on kuitenkin tullut ehjäksi – sitä me tänään olemme myös todistamassa. Astia on hiljaisesti täyttynyt ja olette uudistuneet ja saavuttaneet jälleen rohkeuden, luottamuksen elämään. Rakkaus ei ole kuollut pois – päin vastoin se on löytänyt ja yllättänyt teidät. Siitä ei voi olla kuin kiitollinen.
