Sormus annettu merkiksi

Hyvät ystävät. Kymppiuutisissa on kevennys aina lopussa. Puheessa kevennys pitää olla heti alussa, että kuulijat jaksavat kuunnella puheen loppuun asti. Toivon, että tämä ei kuulosta sopimattomalta. Sillä kyseessä on kompakysymys, joka liittyy teihin.

Mikä yhdistää it-alan ammattilaista ja hammashoitajaa – (siis muu kuin rakkaus ja onni)? Molemmat joutuvat töihin, kun ihmisen purevat hammasta yhteen? Toinen oikoo hampaat niin, että hampaat todella osuisivat kohdalleen ja niillä voisi purra niin kuin pitää. Toinen taas saa tietotekniikan pelaamaan niin, että ei enää tarvitse purra hammasta yhteen.

Vaikka aloitin puheeni johdattelemalla ajatukset hampaisiin, en kuitenkaan yritä romantisoida purennasta vertauskuvaa rakkaudelle. – että samoin kun hampaita on vähän väännetty ja ne sopivat kohdalleen niin kun kahta ihmistä vähän säätää niin nekin sopivat kohdalleen. En halua ajatella ihmistä hampaana, jota varten on kullakin olemassa jossakin oma vinoon kasvanut vastakappaleensa…

Tuollaisilla ajatuksilla voi hauskuuttaa pikkujouluyleisöä, mutta jouluun on vielä aikaa. Me olemme tekemisissä toisenlaisten juhlien kanssa. Ne ovat asioita, jotka koskevat teitä työelämää syvemmältä tasolta – koko teidän persoonanne ja elämäämme. Teidän elämänne syvimpiä sitoumuksia. Sillä niin avioliitossa kuin kasteessa on kysymys sitoutumisesta. Avioliitossa puolisoiden välisestä sitoutumisesta ja kasteessa ihmisen ja Jumalan välisestä sitoutumisesta.

Te olette tulleet tänään Harjavallan kirkkoon. Ensimmäinen ja tärkein tavoitteenne on ollut siinä, että teidän lapsenne saisi kasteen. Toiseksi, että te vastaatte toisillenne tahdon siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen. Vihkiminen on teillekin toki tärkeä asia, mutta te ette halunneet tehdä siitä ylimitoitettua tapahtumaa. Se on enemmänkin sellainen asia, jonka haluatte saattaa alta pois ilman sen suurempaa järjestelyä.

Tällaisesta realistisesta asennoitumisesta tulee mieleen suomalaisen naisen määritelmä rakkaudelle: Ei rakkaus mikään tunne ole; se on sitä, että pitää lupauksensa ja tulee syömään silloin kun on sovittu. Eli rakkaus on sitoutumista yhteiseen arkeen.

On kuitenkin hienoa ja tärkeää, että tämäkin asia tulee hoidettua: että te sitoudutte toisiinne. Tiedän, että te olette jo sitoutuneet toisiinne. Nyt tästä sitoutumisesta tulee ääneen sanottua – todistajien läsnä ollessa.

Käydessämme sekä tämän päivän toimitusten kaavoja yhdessä läpi: sekä vihkimisen että kasteen kaavoja, huomasitte varmaan, että tahdon sanoja oli myös kasteessa mukana ja peräti kaksi kertaa. Kristilliset asiat tuntuvat olevan kovin tahtokeskeisiä.

Syvimmät suhteemme ovat tahdon asioita. Sitoutuminen merkitsee tahtomista toimia sitoutumisen edellyttämällä tavalla silloinkin kun kaikki ei mene niin hienosti… Jumala on sitoutunut ihmiseen: rakastaakseen ja pelastaakseen.