Sormus annettu merkiksi

Sokea rakkaus – arkipäivän sokeus

Avioliittoa ei tule koskaan solmia sokean rakastumisen aikana. Kysymys on niin suuresta sitoutumisesta toiseen ihmiseen, elinikäisestä kumppanuudesta – että sitä ei voi tehdä silmät puoliummessa tai edes rakastumisen sokaisemana. Siitä rakkauden huumasta on päästävä eteenpäin.

Ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Myös nähdyksi itsenään. Avioliitto on sitä varten yksi huikea mahdollisuus, jossa molemmat oppivat tuntemaan toisensa syvemmin kuin kukaan muu.

Mutta on vaarana ja liian tavallista, että sokea rakkaus muuttuu vähitellen arkipäivän sokeudeksi. Sellaiseksi, että juuri sitä lähintä ihmistä ei huomaa. Hänestä on tullut tavallinen osa arkielämää joka hoitaa siinä tietyt rutiinit. Lahjan todellinen arvo unohtuu. Toisia asioita nousee tärkeämmäksi.

Elokuvien sankarimies on usein yksinäinen. Hänen liittonsa on kariutunut. Syy on siinä, että mies on rakastanut ja omistautunut työlleen enemmän kuin puolisolleen. Mutta hän on oppinut huomaamaan samalla mitä hänen valinnastaan on seurannut, mikä on ollut sen hinta. Mielekäskään työ ei voi täyttää sitä osaa ihmisen elämästä, mitä kahden ihmisen molemminpuolinen rakkaus antaa.

Toivon, että te säilytte toisillenne tärkeämpänä kuin maallinen työ. Se on arvovalinta. Ja tämän te olettekin jo huomanneet. On arvokasta ja tärkeää, että teillä kummallakin on työ. Siinä toteutuu yksi elämän isoista kutsumuksista. Tätä tärkeämpi kutsumus on olla puoliso, rakastaa toista loppuun asti, silloinkin kun vuodet harmaannuttavat ohimot.

Kaikkein tärkein kutsumuksemme koskee kuitenkin Jumalaa. Jeesuksen elämänohje, joka tiivistää koko Jumalan lain sanoo sen näin yksinkertaisesti: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.