Sormus annettu merkiksi

Sain kerran eräältä ystävältäni syntymäpäiväkortin, jossa oli kirjoitettu Vasili Peskovin ajatus. Ajatus on kaunis ja haluan siksi lahjoittaa sen teille tänään. “Ihminen on maailmankaikkeudessa pölyhiukkanen. Mutta hän haluaa maan päällä onnea, suuria ja pieniä iloja.”

Tämä ajatus ihmisestä maailmankaikkeudessa on kaunis siksi, että se niin sydämellisellä tavalla osoittaa jotakin luonteenomaista meistä ihmisistä. Se osoittaa sen, että vaikka me olemme kovin pieniä tekijöitä maailmankaikkeudessa ja maailmanhistoriassa, niin jokaisella meillä tapahtuu suurenmoisia asioita syvällä sydämessämme.

Sydän on tunteiden, kaipauksen, toiveiden ja uskon asuinsija. Siellä olemuksemme keskuksessa syntyy ilo, suru, rakkaus, pelko, viha, sääli ja kaikki tuo, joka tekee elämästämme ihmeellisen. Sieltä olemuksemme keskuksesta hapuilemme onnea, pieniä ja suuria iloja.

Te olette löytäneet suuren ilon ja onnen toisistanne. Te olette löytäneet toisistanne henkilön, jota rakastaa, jolle avata sydämensä puutarhan. Juuri silloin sydämen puutarha kukoistaakin kauniimmin, kun se saa sulkea sisäänsä rakastetun. Onni, ilo ja rakkaus ei ole vain minua varten, vaan ne ovat jakamista varten.