Sormus annettu merkiksi

Hyvät ystävät. Haluan palauttaa mieliinne ensimmäisen ihmisen, jonka Jumala Raamatun mukaan oli luonut: Adamin. Adamilla oli ongelma. Adam oli onneton. Hän oli yksinäinen.

Hieman lyhennettynä Raamatun kertomus kuuluu näin:
Herra Jumala sanoi: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi… Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. 1 Moos 2: 18-22

Edellä luetun Raamatun kuvauksen mukaan ihminen luotiin ensin yksinäiseksi olennoksi. Jumala loi lukuisia erilaisia muita eläimiä ihmisen seuraksi, mutta Adam säilyi edelleen yksinäisenä. Koira, kissa, hevonen ja papukaija ovat kaikki kauniita eläimiä, mutta niistä ei ole tasavertaiseksi puhekumppaniksi. Siksi Jumala loi toisen ihmisen.

Yksinäisyyttä ei poistanut mikään sellainen, mikä oli ihmiseen nähden liian erilainen. Yhteyden kokemus ei syntynyt eri lajien välille. Kertomus kylkiluusta korostaa ja alleviivaa juuri samanlaisuuttamme. Eva oli Adamin kaltainen ja Adam tunnisti Evassa palan itseään. Vain riittävän samanlainen olento kykeni poistamaan yksinäisyyden, jota ensimmäinen ihminen tunsi.

Raamatun kertomus tähdentää näin sitä, että Jumala ei luonut Adamille palvelijaa, vaan tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa voisi kokea yhteyttä, mikä ei ole eriarvoisten ja erilaisten välillä mahdollista.

Ajattelen, että tapahtumasta jäi Adamille pysyvä jälki hänen kylkeensä. Arpi muistutti hänelle yksinäisyydestä ja sen poistumisesta. Kun hän toimi itsepäisesti huomioimatta puolisoaan, silloin varmaan kylkeä kolotti ja jomotti. Vanha vaiva muistutti itsestään.

X ja Y yksinäisyys on teidän kohdallanne jäänyt taakse. Te olette löytäneet rakastavan kumppanin toisistanne. Ihmisen, jonka kanssa voi jakaa syvimpiä elämänsä asioita ja tuntoja.

Halusin kertoa Adamin kylkiluusta ja jäljestä hänen kyljessään toisestakin syystä. Ajatus arvesta Adamin kyljessä tuo minun mieleeni Jeesuksen kyljen jossa myös on arpi. Teidän vihkipäivänne sattuu hiljaiseen lauantaihin. Päivä joka on pitkäperjantain ja pääsiäisen välissä. Kun Jeesus pitkäperjantaina kuoli kerrotaan, että roomalaiset sotilaat puhkaisivat keihäällä Kristuksen kyljen.

Pitkäperjantai kertoo Jumalan uhrautuvasta rakkaudesta. Jeesus kärsi kuolemanrangaistuksen meidän synneistämme. Tällä uhrikuolemallaan Jeesus toi meille anteeksiantamuksen. Hän teki tien takaisin paratiisiin Jumalan yhteyteen, sinne mistä Adam ja Eva kerran heitettiin ulos.

Jälki Kristuksen kyljessä muistuttaa meitä tuosta tapahtumasta. Niin kuin jälki Adamin kyljessä, sekin kertoo meille yksinäisyyden poistumisesta. Se kertoo syvimmän yksinäisyytemme poistuneen ja yhteyden Jumalaan löytyneen.