Kell onni on

Kell`onni on, se onnen kätkeköön,
kell` aarre on, se aarteen peittäköön,

ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten

Kell’ onni on, se käyköön korpehen

ja eläköön hiljaa, hiljaa vaan

ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

-Eino Leino- (säv Ahti Sonninen)

Tämä runo, jonka tässä juhlassa kuulemme myös laulettuna on ehtaa suomalaista synkistelyä. Siitä saa vaikutelman, että onnellisuus on yksityisasia. Sitä ei kannata muille toitottaa tai muille jakaa. Saa vain kateelliset kimppuunsa. Tämä juhla jossa nyt olemme on luonteeltaan oikeastaan kaikkea muuta kuin onnen kätkemistä. Avioliittoon vihkiminen ja hääjuhla ei ole sitä että menee korpeen yksin ja nauttii hiljaa onnestaan. Ehkä Eino Leinollakin oli mielessään jokin syvällisempi viisaus runossaan.

Nimittäin jos asiaa ajattelee, kätketty onni tuntuu kuitenkin enemmän epäonnelta kuin onnelta. Mitä on se onni mitä pitää suojata, ettei sitä varasteta. Mitä on rakkaus, jota ei saa ilmaista. Se on kärsimystä. Todellinen onni ei ole varastettavissa. Luulenpa myös että se ei ole kätkettävissäkään. Onni kumpuaa ihmisen olemuksesta läpi.

Onni ei ole uusi auto jota salaa öisin ajellaan. Onni ei ole kallis kaulakoru, joka kulkee paidan alla piilossa. Onni ei ole jäätelö, joka yksin syödään. Onni, esimerkiksi rakkaus, on sellainen iso asia, mikä kätketään sydämeen, jotta se antaa suunnan ja voiman elämään ja sieltä käsin se saa loistaa ja paukkua.

Luultavasti olen ymmärtänyt runon väärin. Mutta minulle se tarkoittaa jotakin tällaista: Ole iloinen, näytä se muille, mutta älä yritä tehdä tiliä onnellasi. Älä tuotteista onnellisuuttasi. Rakkaus ei ole muutettavissa rahaksi. Se on lahja, joka tekee köyhän rikkaaksi ilman rikastumista (valitettavasti).

Onni on potkaissut teitä. Se lienee vaaninut teitä jossakin xyz luona. Ja vaikuttaa siltä, että potku on osunut lujasti eikä siltä ole ehtinyt suojautua. (melkein laakista vainaa). 

Mitä vihkiminen tuo lisää

En pysty taikomaan teille lisää rakkautta. En pysty ostamaan teille ylimääräistä uskollisuuden voimakenttää, mikä tietokonepelissä voisi olla mahdollista. Siunaus ei tee elämäänne helpommaksi. Itse elämään kuuluvaa perusjännitettä tai ristiriitaa ei voi purkaa. Elämää ei voi hallita. Elämää eletään hetki kerrallaan. Lähtötilanteessa ei ole mukana muuta kuin se, mitä te siihen itse olette tuoneet. Te olette tuoneet itsenne, historianne, unelmanne, pelkonne ja toivonne. Teidän menneisyytenne kulkee mukana. Teillä molemmalla on aikuiset lapset. Kohtalaisesti elettyä elämää, johon kuuluu teille sellaisia tärkeitä hetkiä, missä toinen teistä ei ole ollut mukana. Ne ovat tärkeitä edelleen. Ne ulottavat merkityshistoriansa teidän nykyisyyteen. Ne ovat muovanneet teidät sellaisiksi kuin te nyt olette.

Mutta te olette ottaneet yhteisen askeleen, jossa elämän säikeet alkavat uudelleen punoutumaan. Se on uskon, toivon ja rakkauden askel. Tietoisuutta siitä, että nyt olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kun olemme kirkossa rukoilemme, että Jumalan katsoisi suopeasti teidän liittoanne, siunaisi sen ja vakuuttaisi että se on myös hänen hyvän tahtonsa mukaista. Ja niin se onkin. Hän siunaa niitä, jotka etsiytyvät hänen suojiinsa.

Siksi sanonkin: Tässä hetkessä en ole veljesi (enkä lankomies) – olen vain köykäinen käsi, jota Jumalan käsi liikuttaa, kun Hän siunaa teidän elämänne ja solmii taivaallisin sitein liittonne.

Löytäkää täyttymys yhteisellä taipaleellanne. Älkää unohtako myöskään Jumalaa, joka on lahjoittanut teidät toisillenne – (Teidän kotinne on tämän kirkkoon johtavan tien varrella. Täällä on juhlat joka sunnuntai klo 10). Muistakaa, että te ette ole vain saaneet lahjaa itsellenne, vaan te itse olette myös lahja toiselle. Keskeinen ajatus tässä lahjassa on se, että siinä ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta. (takuuaika jos sellaista on edes ollut, on mennyt jo umpeen – ja teidän kohdallanne voin sanoa, että vielä paljon ennen kuin te olette tavanneet).

Yhteisessä elämässä seinät käyvät välillä ahtaaksi ja toisen naama alkaa harmittamaan. Kun näin käy, älä hätäile. Silloin Jumala kouluttaa sinua. Olet yhteiselämän tärkeällä jatkokurssilla, jossa opetellaan uskollisuutta ja kärsivällisyyttä. Ne ovat niitä rakkauden piirteitä, joissa harvoin menestymme.

Me voimme löytää toisessa paljonkin virheitä. Elämän käyttöoppaassa (jonka saatte täältä lähtiessänne) sanotaan juuri tällaisia tilaniteita varten näin: ”Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.”

Advertisement