Hyvät ystävät. Tänään on rakkauden päivä. Kun kaksi ihmistä löytää toisensa, haluaa olla toisiaan lähellä ja sitoutua yhteiseen tulevaisuuteen avioliiton siteellä – siinä on maailman merkittävin voima liikkeellä – se on rakkaus. Rakkaus ilmenee juuri sitoutumisena. Se merkitsee sitä, että rakkauden tähden on valmis kokemaan vastoinkäymisiä.
Tapasimme keskiviikkona X ja Y kanssa ja sain mahdollisuuden tutustua teidän tarinaanne. Yhteisellä tarinallanne on alku jo paljon kauempaa. Kerroitte että olette joskus kauan sitten seurustelleet puolitoista vuotta. Nuoruuden ihastumiset ja seurustelut eivät aina kuitenkaan johda eteenpäin syvempään sitoutumiseen.
Teidän tienne erosivat pitkäksi aikaa. Seuravaksi näitte toisenne vasta 20bb laivalla. Tuossa välissä kummankin teidän tarinaa kirjoitettiin eri paikoissa. Siihen väliin mahtui jo yksi elämä. Olitte tahoillanne perustaneet omat perheenne, kasvattaneet lapsenne maailmaan. Mutta nuo liitot eivät kestäneet elämän myrskyissä. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen tienne kohtasivat.
Sanoitte minulle, että se oli kohtalonristeily. Se oli kohtalonristeily sattumien johdosta. X piti käydä risteilyllä jo joulukuussa, mutta siihen tuli este. Menit sinne vasta helmikuussa. Y puolestaan oli siirtänyt laivareissua pari päivää aikaisemmaksi. Jos kumpi tahansa olisi pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa, te ette olisi kohdanneet. On mielenkiintoista se, että teidän molempien täytyi tahoillanne tehdä omaan aikatauluun muutoksia. Joku taitava matemaatikko osaisi laskea todennäköisyyden kahden ihmisen kohtaamiselle tällä tavalla.
Mutta me emme ole matemaatikkoja. Opimme kuitenkin sen, että matemaattisesta epätodennäköisyydestä huolimatta kohtalonristeily voi tuoda ihmiset toisiaan lähelle.
Kohtalonristeily – tuo sana ”kohtalo” kiinnostaa minua. Sillä tarkoitetaan yleensä jotakin sellaista, että näin piti tapahtua. Kohtalo mielletään asiaksi, mitä ei voi paeta tai väistää. Joku sanoo, että se oli tähtiin kirjoitettu; joku toinen sanoo, että se oli Jumalan tarkoitus.
Englanninkielessä kohtaloon viitataan sanalla fate tai destiny – jälkimmäinen on samaa juurta kuin sana destination, määränpää. Kohtalo on tässä ajattelussa jonkinlainen lopputulema – ennakolta, meistä riippumatta tiedetty tai päätetty määränpää. Mitä tahansa teet, niin lopulta kohtalo toteutuu.
Suomenkieli on kuitenkin mielenkiintoisempi. Sana kohtalo muodostuu eri tavalla. Se ei näytä olevan mitenkään yhteinen ympäröivien kielten kanssa. ”Kohtalo” tulee paikkaa tai aluetta merkitsevästä kohta-sanasta – tämä kohta tässä. Myös luetussa tekstissä on kohtansa. Raamatunkohta, mikä luettiin, oli Paavalin kirjeestä. Teidän kohtalonne oli helmikuun tiettynä hetkenä olla tietyssä paikassa. Elämäntarinanne kohdat osuivat yhteen tuolla risteilyllä. Tapahtui kohtaaminen.
Me teemme elämässä omat valintamme ja siksi ajattelemme, että myös kirjoitamme elämämme. Mutta teidänkin tarinan äärellä vaikuttaa siltä, että on olemassa joku, joka näkee isomman kokonaisuuden ja vaikuttaa tarinan kulkuun. Hän kirjoittaa suurempaa tarinaa, jossa meidän elämämme on sivujuoni. Niinpä hän sijoittelee ihmisiä haluamallaan tavalla ja katsoo, mitä tapahtuu; minkälainen kohtaus elämän suuressa näytelmässä muodostuu. Hän kirjoittaa tarinaamme niin, että kohtauksen puitteet ovat olemassa. Siinä tilanteessa kohtaloa oli se, että te kohtasitte. Se ei ollut sattuma. Teistä itsestänne oli kuitenkin kiinni, mitä tapahtui sen jälkeen ja mitä valintoja te teitte.
Kristillisessä perinteessä sanalle kohtalo on annettu toisenlaisia nimiä. Esimerkiksi johdatus. Jumala johdattaa ihmisiä. Kaiken aikaa säilyy vapaus. Vain vapaudesta käsin rakkaus on mahdollista. Teidän valintanne kohtalonristeilyllä oli tarttua hetkeen, ottaa uusi suunta elämässänne. Se on johtanut teidät tänne Harjavallan kirkkoon.
Se mitä tänään tapahtuu tänään ja tässä kohtaa ei ole kohtalo, vaan teidän valintanne. Se on rakkaudesta käsin tehty valinta sitoutua. Siksi teidän molemman tahtoa kysytään. Ja koska rakkaudessa ei ole kysymys kohtalosta vaan tahdosta, se ei toteudu itsestään vaan tarvitsee rakkauden tekoja, jossa teidän sitoutumisenne vahvistuu ja tulee todeksi. Siinä on teidän uusi kutsumuksenne – avioliitossa te ette elä itseänne varten vaan toinen toistanne varten.
Kohtalonristeily oli Jumalan johdatusta, jossa teidän oli mahdollista löytää uudelleen toisenne. Ja kun teistä tänään tulee aviopari, te saatte Jumalan siunauksen ja kutsun jatkaa yhteistä matkaanne toinen toistanne palvellen ja auttaen – niin että rakkaus syvenee ja Jumalan kuva teissä kirkastuu.
Suokoon Jumala tälle matkalle teille syvää iloa ja onnea toisistanne.
Sormus annettu merkiksi 