Kun te kävelitte tuon lyhyen matkan käsi kädessä tänne alttarille, niin ajattelen, että siinä on tiivistettynä kuvattu koko tämän juhlan sisältö. Sillä huomaan siinä joukon erilaisia asioita.
Ensinnäkin ei kuka tahansa tee tuota matkaa. Paljon pitää tapahtua sitä ennen. Vain ne jotka rakastavat toisiaan, vain ne jotka uskaltavat sitoutua toisiinsa, vain ne jotka uskovat toteuttavansa avioliiton kautta jotakin tärkeää, he tarttuvat toisiaan kädestä ja yhdessä polvistuvat alttarille.
Ensimmäinen asia, jonka yhteisestä matkastanne alttarille huomaamme on se, että rakkaus teidän välillänne on johtanut sitoutumiseen.
Toinen asia, jonka huomasimme, oli se, että lapset kulkivat edellä: S ja A ovat olleet elämässänne jo ennen tätä päivää. Rakkauden hedelmänä teillä on kaksi kaunista lasta, jotka merkitsevät teille hyvin paljon. Siksi haluan nähdä tässä vertauskuvan, joka sopii teidän perheeseenne. Lapset kulkivat edellä, koska heille on annettu etusija. Te ette elä vain itseänne varten, vaan toisianne varten ja lapsianne varten. Heidän hyvinvointinsa on teidän sydämenasianne. Lapset ovat etusijalla.
Onkin ollut ilo huomata se viisaus, lempeys, pitkämielisyys ja lujuus, joka teillä tässä tärkeässä tehtävässä on.
Lapset kulkevat edellä, mutta eivät johda kulkua. Te näette jatkuvasti heidät, mutta te näette myös heidän ylitseen ja osaatte ohjata kulkua, antaa neuvoja, käskeä takaisin tai antaa luvan juosta edellä sovittuun päämäärään.
Tässä ei vielä ollut kaikki se, mitä näimme yhteisessä häämarssissanne. Kolmas asia, jonka huomaamme on se, että te tulitte tämän alttarin luo siinä tarkoituksessa, että saisitte Jumalan siunauksen aikomuksellenne solmia avioliitto.
…Antakaa tekin toisillenne anteeksi, milloin elämän kolhut sitä vaativat. Silloin kuljette sillä tiellä, joka johtaa Jumalan täydelliseen tuntemiseen, siihen, josta tämä matkanne alttarille on vain pieni häivähdys.
Sormus annettu merkiksi 
Astellessaan mielin herkin
lapset antoi esimerkin.
Sen he juuri tekivät
nuo rakkautemme hedelmät.
Lupaamme toisillemme
ajallisen rakkautemme.
Siunauksiin suljemme
suloiset lapsosemme.
Pyhitetty lupauksemme
älköhön se olko erhe.
Ehyenä säilyköön
rakas, ikioma perhe!
Kiitos jälleen runosta. Täytyy vain toivoa, että pariskunnat, joille vihkipuheet on pidetty, joskus tulisivat lukemaan kirjoittamasi runot. Siellä on aina todelliset ihmiset näiden vihkipuheiden takana, heidän elämänsä ja yhteinen tarinansa.
Kiitän kiitoksesta. Ilman Internettiä ei olisi näitä minun runoja. Näkyvillä luettavana olevat vihkipuheet ovat niin nasevia ja kauniita, että ne antavat inspiraation runoilleni. Kun vihkipuheita sisältävät sivut ovat julkisesti avoinna netissä, niin toivon että he jotka sattumalta päätyvät lukemaan näitä sivuja, kertoisivat niistä ystävillensä ja sillä tavoin monet ulkopuoliset saisivat siunausta myös vihkipuheista joita henkilökohtaisesti eivät ole kuulleet.