Polttaripuhe

Tervetuloa!

Sain viime vuonna Maata Näkyvissä päivillä seurakunnan nuorisolta syntymäpäiväkirjan: Poimi ilon kukka. Siihen kirjaan on kirjoitettu kauniita ajatuksia.

Eräs alkaa seuraavasti: Elämässä ja aallokossa on jotain yhteistä: ne ajavat jotakin rantaan ja huuhtovat jotakin pois.

Kun olemme meren rannalla, aallot sopivat varmasti puheenkin aiheeksi.

En tiedä kumpi teistä on ajautunut merivirtojen heittelemänä ja kumman rantaan. Joka tapauksessa olette löytäneet toisenne samalta elämän meren rannalta. Miten tuo kaikki silloin on tapahtunut, on teidän tiedossanne. Luultavasti kuitenkin nuotion tai takkatulen ääressä toisen vaatteita kuivateltiin. Ehkä samalla paistoitte tikkupullia tai jotakin muuta siihen tilanteeseen sopivaa. Selvää kuitenkin on, että rantaan jäi siitä lähtien kahdet jalanjäljet – ja kolmannetkin jos tuomme kristillisen ulottuvuuden syvemmin esiin.

Samalla jotakin huuhtoutui pois. No tietysti vanhat heilat ja sen semmoiset.

Nyt on tullut kuitenkin aika astella kyseiseltä rannalta yhdessä eteenpäin ja varmistua, että jotakin menneestä todella on huuhtoutunut takaisin merten syvyyksiin. Polttariperinne on oikeastaan sitä varten.

Polttarit tarkoittavat polttamista ja palamista. Mitä poltetaan. Viimeiset päivät poikamiehenä ja tyttönaisena.

Rannalle ei enää jäädä katsomaan, joskohan sinne huuhtoutuisi joku vielä mukavampi kaveri. Polttarit merkitsevät oikeastaan sitä, että poltamme siltoja takana. Avioliittoon astuminen merkitsee tällaista tekoa. Jotakin ei vain huuhtoudu pois, jotakin sellaista mitä sivustaseuraajana katsot. Vaan elämäänsä voi myös vaikuttaa ja tehdä valintoja, päätöksiä ja sitoumuksia. Meillä on tällainen vapaus. Sitä voi kuvainnollisesti polttaa sillan takanaan ja päättää, tuo on tie jota en enää kulje takaisin. Suunta on vain tästä eteenpäin ja se suunta on yhteinen

X ja Y. Minulla on tässä tällainen pieni pahvinen silta. Maaherrojen tehtävä on ottaa siltoja käyttöön vihkiä ne katkaisemalla nauha. Jotta pääsemme tässä päivässä alkuun, minä pyydän, että te ette vihi tätä siltaa käyttöön, vaan poltatte sen…