Te olette tunteneet toisenne jo hyvä aikaa. Olette valmistuneet ammattiin ja löytäneet oman kutsumuksenne – sen missä annatte omat taitonne ja lahjanne käyttöön. Kutsumuksianne yhdistää se, että molemmat luotte käsillänne kauneutta niin, että jotakin arvokasta ja kaunista syntyy toisen ihmisen kehossa.
Molemmat ammatissaan muokkaatte ihmisen tai asiakkaan ulkomuotoa, sitä miltä hän näyttää. Kun asiakas poistuu tuoliltanne, hänen itsetuntonsa on hieman tai joskus paljonkin korkeammalla. Ruumiin ja sielun todellisuus yhdistyvät hyvinkin voimakkaasti työssänne.
Kun olin jättänyt alitajuntaani yön yli muhimaan tämän vihkitilaisuuden, aamulla minulla oli kirkas ajatus: ”Teidän työssänne ruumiillinen todellisuus otetaan mukaan ihmisen henkiseen pyrkimykseen nousta korkeammalle.” Tällainen määritelmä teidän työstänne saattaa kuulostaa äkkiseltään kaukaa haetulta ja liian korkealentoiselta.
Tiedostan tämän vaaran. Mutta siitä huolimatta haluan sanoa sen juuri näin. Jos kysymys on kauneuden luomisesta ihmiskehossa niin silloin ruumiillinen todellisuus otetaan mukaan ihmisen henkiseen pyrkimykseen nousta korkeammalle.
Kauneus itsessään on henkinen asia. Ruumiillisuus perinteisesti on ollut se haastavampi asia. Miten siihen suhtaudutaan. Kristillisessä perinteessä ruumiillisuutta on toisinaan vieroksuttu ehkä pelätty. Uskon on ajateltu olevan niin henkinen ja hengellinen asia, ettei ruumiillisuus saa sotkea sitä. Mutta ruumis on aina ollut mukana: se on sitä paastossa, ristinmerkin tekemisessä, kumartumisessa, polvistumisessa ja niin edelleen. Ruumiillinen tulee osaksi henkistä ja hengellistä maailmaa – osaksi pyrkimystä nousta korkeammalle.
Miten tämä liittyy rakkauteen ja avioliittoon
Avioliittoon sisältyvä kutsumus on samalla henkinen ja hengellinen. Siinä ihmisen on tarkoitus kasvaa ihmisenä. Jotakin Jumalan luomistarkoituksesta kirkastuu avioliitossa. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ihminen on enemmän ihminen ja Jumalan kuva, kun hän arjen elämässä harjaantuu ottamaan toisen huomioon. Avioliitossa ruumiillinen todellisuus tulee näin myös osaksi ihmisen henkistä pyrkimystä nousta korkeammalle.
Se ei tunnu kovin ylevältä silloin kun tyhjentää tiskikonetta. Mutta kysymys ei olekaan fiiliksistä vaan uskollisuudesta pienissä, vähäisiltä tuntuvissa ja arkisissa asioissa.
Kun kolme miestä oli muuraamassa tätä tiilikirkkoa, heiltä kysyttiin kerran: mitä sinä teet. Ensimmäinen vastasi: ladon näitä tiiliä päälletysten. Toinen sanoi tekevänsä tiiliseinää. Kolmas vastasi, että hän rakentaa kirkkoa, jossa ihmiset voivat palvoa ja ylistää Jumalaa.
Samoin avioliitossa pienillä teoilla on suuri merkitys. Siinä ei tyhjennetä vain astianpesukonetta vaan rakennetaan avioliiton mahtavaa temppeliä. – Se ei tule vihkimisessä valmiiksi. Tässä muurataan vasta sen perustuskivi. Varmaa on että rakennusvirheitä tulee tehtyä – mutta kyllä Jumala pitää rakennuksesta huolen. Pitäkää te huoli siitä, että ette muuraa seinää teidän välillenne ja toista ulkopuolelle. – avioliitto on yhteinen yritys. Niin kuin te luotte kauneutta toisten ihmisten elämään – antakaa kauneudelle ja kauniille hetkille tilaa myös teidän elämässänne.
Sormus annettu merkiksi 