”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan.” Näin tuossa toimituksen alussa luetussa Laulujen laulussa sanottiin.
Sinetistä tulee mieleen sulkakynällä kirjoitetut keskiaikaiset kirjeet. Vanhaan aikaan kirjesalaisuus suojattiin sinetillä. Kuumaa vahaa oli valutettu taitetun kirjeen päälle ja vahaan painettiin sinettileimasimella lähettäjän tunnusmerkki (signum). Tämän jälkeen kirjeen pystyi avaamaan vain murtamalla sinetin. Sinettikuvion avulla varmistettiin se, että oikea henkilö oli sinetin alkuaan sulkenut, siinä oli hänen sinettinsä, hänen merkkinsä.
Sinetillä lukittiin kirje, mutta se ei ollut ainoa asia, mihin sinettiä käytettiin. Kirje tai asiakirja saatettiin myös vahvistaa sinetillä. Sinetti todisti asiakirjan aitouden. Sinetöiminen on vanha käytäntö ja siitä on lähes kokonaan luovuttu. Sen on tullut korvaamaan leima ja signeerauksen kirjoittaminen eli allekirjoitus.
Vaikka sinettejä ei enää juuri käytetä, niin kielikuvana sinetti ja sinetöiminen vielä kuuluvat tavalliseen puheeseen. Siksi voidaan hyvin sanoa, että tänään, X ja Y, sinetöidään teidän liittonne. Teidän liittonne vahvistetaan Jumalan edessä, ihmisten edessä ja siksi myös lain edessä. Voimme nähdä sielumme silmin vihkitodistuksen, johon painetaan tuomarin sinetti ja lisäksi ja kirkon sinetti. Nuo sinetit takaavat ja todistavat sen, että liittonne on vahvistettu sekä taivaassa että maan päällä.
Mutta Laulujen laulun sinetti, joka oli laitettu sydäntä vasten tai ranteen nauhaan, siinä sinetti on mielestäni toisenlaisessa käytössä. Se tuo mieleen sinetin, joka lukitsee tai suojaa vierailta katseilta jonkin salaisuuden.
Sana sinetti tarkoittaa merkkiä, kuviota, vaakunaa. Kullakin ihmisellä on oma merkkinsä ja sinettinsä. Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten. Tuo sinetti sydäntä vasten merkitsee sitä, että rakkaimman ihmisen tunnusmerkki kulkee mukanasi kaikkialle sinne minne sinäkin kuljet. Rakkaimman ihmisen tunnusmerkki on painettu sydämen vahaan. Sen jälkeen sydän sykkii vain tälle toiselle.
Sydämeni sinetiksi
tänään saan mä sinut.
Sinetiksi sydämesi
valinnut oot sä minut.
Rakkauden laulumme
kaikua ei voisi,
jos ei sydämissämme
sinettejä oisi.
Sinä-minä-sinetit
turvaa antaa voivat,
vastamäen tullessa
ne taakan kammitsoivat.