Englannin kieli on nykymaailmassa tullut tutuksi joka kolkassa. Yksi lause on englanniksi tehty mahdollisimman helpoksi lausua. Suomen kielellä sitä harvoin kuulee lausuttavan. Taidatte arvata mikä se on: ”I love you”.
Se on tietysti rakkauden tunnustus englannin kielellä. Se lipsahtaa suusta niin solakasti, ettei sitä edes huomaa. Mutta suomenkielellä lausuttuna hengitys ja verenkierto pysähtyy hetkeksi: Minä rakastan sinua. Suomenkielessä näillä sanoilla ei voi valehdella. Niitä on vaikea käyttää ylipäätään ilmaisemaan tunnettaan ja sitoumuksiaan. Englannin kielellä se on kuin siveltimellä vedetty muutama sulava viiva – mutta suomen kielellä se on kuin katuporalla kirjoitettu kiveen. Siihen lauseeseen on vaikea saada haluamiaan herkkiä sävyjä. Kun se on tehty niin hankalaksi, nuo sanat siksi mieluummin kierretään. Onneksi teillä on myös englannin kieli.
1300-luvun lopulla eli nainen – nunna Juliana Norwichlainen hän kirjotti rakkaudesta teoksessaan Jumalan rakkauden ilmestys.
30-vuotiaana hän oli kuoleman kourissa ja pappi oli kutsuttu jo paikalle saattamaan häntä kuoleman portille. Hänen heikoksi käyneisiin käsiin asetettiin krusifiksi, jotta hän lähtönsä hetkellä saisi siitä lohdutusta. Yhtäkkiä hänen kipunsa loppuivat ja hän tuli täysin terveeksi. Tästä alkoi näkyjen sarja, jota kesti aamusta puolipäivään asti. Hän kirjoitti näkynsä ylös. Mietiskeli niiden merkitystä kaksi kymmentä vuotta, kunnes tohti kirjoittaa niistä kirjan.
Eräässä näystä hän kertoo näin.
Hän antoi minun nähdä pienen esineen, joka oli kooltaan kämmenelläni lepäävän hasselpähkinän kaltainen ja pyöreä kuin pallo. Katsoin sitä ymmärrykselläni ja ajattelin: ”Mikähän tämäkin mahtaa olla?” Ja minulle vastattiin: ”Se on kaikki, mitä koskaan on luotu.” Minä ihmettelin miten se saattoi pysyä koossa, sillä minusta näytti, kuin se saattaisi äkisti raueta olemattomiin oman pienuutensa tähden. Ja minulle vastattiin ymmärrykseni kautta: ”Se kestää nyt ja ikuisesti, koska Jumala rakasta sitä, ja näin kaikki on olemassa Jumalan rakkauden kautta.”
Rakkaus on ihmeellinen asia. Se pitää koko maailman koossa. Kaikki on olemassa Jumalan rakkauden tähden ja kaikessa tuo rakkaus voi myös heijastua. Myös teidän elämässänne rakkaus on se liima tai side, mikä pitää teidän maailmanne koossa. Se on samaa juurta Jumalan rakkauden kanssa. Se on samanmuotoista – se heijastelee juuri tuota samaa Jumalan rakkautta.
Paavalin kirjessä kuvattiin, minkälaistä tämä rakkaus on. Rakkaus etsii toisen parasta, se ei ole itsekästä eikä itsekeskeistä. Se kärsii ja myötäelää toisen kanssa, se kokee ilot ja surut yhdessä – ja vahvistuu rakkauden vuorovaikutuksessa.
Tällaiselle rakkauden tielle teidät tältä alttarilta lähetetään. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi – ja juuri yhdessä eläen ja yhdessä elämän koettelemukset kestäen, te kasvatte lähemmäs Jumalan kuvan kaltaisuutta, syvintä ihmisenä elämisen päämäärää.
Me tiedämme olevamme kuitenkin vain ihmisiä. Emme kykene rakastamaan yhtä täydellisesti kuin Jumala. Se on totta. Mutta tähän rakkauteen on sisään rakennettu myös katumus, armo, anteeksiantamus ja uudelleen aloittaminen. Rakkaus tulee todeksi koettelemusten kautta ja juuri siten luottamuksen siteet lujittuvat.
Rakkaus ei kutsu meitä koteloitumaan välttääksemme virheitä elämässä. Se kutsuu elämään rohkeasti Jumalaan luottaen. Se kutsuu avautumaan, kokemaan uutta, jakamaan ja vastaanottamaan Jumalan lahjoja. Antakaa tälle rakkaudelle tilaa sydämessänne.
Sormus annettu merkiksi 
Tämä on lyhennetty puhe vihkiparille, ja joiden vieraina oli juhlassa neljä henkilöä. Koska alkuosa on pois ja keskeltä tunnistetietoja häivytetty, puheesta jää vähän torso vaikutelma.