Suunnistusta

Kol. 3:12–14

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Kun tapasimme ja keskustelimme teidän historiastanne taisin sanoa, jotakin siihen sävyyn, että en kovin merkittävää vitsiä pysty kertomaan teitä yhdistäneistä teknillisen yliopiston opinnoista. Se on itselleni aika vieras maailma. Automaatiotekniikka ja materiaalitekniikka eivät äkkiseltään ole kovin hilpeitä tai varsinkaan romanttisia asioita. Itse asiassa minun piti vielä internetistä tarkastaa mistä niissä on kysymys ja oikeassa olin, ne eivät itsessään ole romanttisia ja hilpeitä asioita – tosin materiaalitekniikkaa lukeneena X on ollut paras henkilö seulomaan potentiaalisesta aviomiesmateriaalista kaikkein parhaimman ainesosan, samaa metodia käyttäen pitäisi kai sanoa, että automaatiotekniikkaa opiskellut Y löysi X:sta parasta kodin automaatiotekniikkaa. Mutta ehkä on parasta jättää se sanomatta, koska se on paras jättää sanomatta – sen sijaan vien ajatukset suunnistuksen pariin, mikä on teidän yhteinen harrastuksenne.

Omalla tavallaan mielenkiintoista on se, että Raamatun kertomuksen mukaan Jumalan ensimmäinen kysymys Aadamille ja Eevalle oli Missä te olette?

Kysyttiin paikkaa. Ei heillä ollut paratiisin karttaa kädessään, josta he olisivat osoittaneet pensaan. Aadam oli piilossa Evan kanssa. Sen sijaan, että he halusivat löytää ja löytyä, he yrittivät eksyä ja eksyttää Jumalansa, koska olivat töpeksineet elämänsä.

Mutta Jumala kyllä tunsi luomansa maailman koordinaatit. Häneltä ei ole hukassa kukaan. Hän esitti kysymyksen, jotta Adam ja Eva olisivat itsekin kysyneet sitä itseltään. Missä minä olen tai missä me olemme? Tuo hetki oli heidän avioliittonsa ehkä vaikein hetki, jolloin heidän suunnistustaitonsa oli pettänyt. Jumala etsi heidät, hän rakasti heitä. Heidän elämänsä oli ollut liian helppoa. Jumala laittoi heidät itsenäisempään elämään ja suurempaan vastuuseen – maahan, josta elannon hankkiminen ei ollut enää helppoa ja vaivatonta. He menivät yhdessä, yhdessä kohtasivat vaikeudet ja vanhenivat yhdessä.

Te olette x-kaupungin lähimetsissä usein katsoneet yhdessä karttaa ja maastoa ja näin tarkistaneet sijaintianne. Missä me olemme.

Tänään karttaa ei tarvita, te ette myöskään ole eksyksissä ettekä yritä eksyttää muita. Te olette oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta te lähdette yhteiselle matkalle elämän metsään tai elämän merelle, jossa viittoja ja merkkejä ei aina ole näkyvissä. Yhteinen elämä vaatii yhteistä päämäärää, yhdessä sopimista, yhdessä pysähtymistä ja reitin valintaa – jonkinlaisia suunnistustaitoja. Se ei ole aina niin helppoa kuin pohdinta siitä Mennäänkö Heseen vai pitsalle, elokuviin vai konserttiin. Jotkin reitinvalinnat tuovat eteen myötä- ja vastamäkiä, kivikkoista maastoa ja tiheää metsää. Aina me emme edes valitse reittiä vaan tie valitsee meidät. Isoja asioita tapahtuu ja te tulette osaksi sitä. Silloinkin mennään yhdessä, toinen auttaa toista. Toisinaan on tasaista ja kulku on helpompaa ja näkee kauemmas ja voi suunnitella reittiä helpommin.

Kun teidät tänään Jumalan siunauksen saattelemana lähetetään alttarilta matkaan elämän mittaiselle yhteiselle suunnistustaipaleelle – kartassa on erilaisia kohteita. Ensimmäinen rasti on hääjuhla. Te löydätte sinne helposti. Tulevien vuosien rastit löytyvät helpommin, jos suunnistukseen on oikeat varustukset.  Raamatusta luettu kohta kertoi pukeutumisesta – se osoittaa tänään siis erinomaisen suunnistusasun. Siinä ei lue x-kaupungin urheilijat vaan: pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.Siinä oli viisi vaatetta, jotka suojaavat sateelta, tuulelta, vedeltä ja helteeltä.

Kun elämän kartastoa katsotte säännöllisin väliajoin, muistakaa, että kartan punainen piste, ”olet tässä”, löytyy toistenne läheltä. Jos etäisyyttä on tullut välinne – niin Raamatun ohjeen mukaisesti: antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Antakaa anteeksi niin, että sitä moittimisen aihetta ei tarivitse aina uudelleen ottaa esille. Metsässä on kiviä ja kantoja ja kuoppia, joihinkin kompastuu. Älkää kampittako toisianne se ei ole yhteisen matkan tarkoitus.

Kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus se tekee kaiken täydelliseksi. Tekstissä puhutaan hienosti kruunusta. Kruunu sopii kuninkaallisiin häihin. Kyllä tänäänkin prinssi ja prinsessa saavat toisensa, mutta suunnistuksen vertausta käyttäen voisi sanoa siitä rakkauden kruunusta olkoon se otsalamppuna tiellänne – sen avulla voi pimeässäkin vaeltaa.

Seurakunta lahjoittaa teille myös elämän karttakirjan – Raamatun matkallenne.

Advertisement