Hyvät ystävät. Vietämme tänään rakkauden juhlaa. Sormusten päivää. Sillä ne sormukset jotka te tänään toinen toisellenne annatte, pitävät sisällään lupauksen. Ne ovat merkkejä tästä päivästä jolloin te avioliiton sitein liitytte toisiinne.
Sormuksissa ei ole mitään taikavoimia – niin kuin eräässä tarussa. Mutta sen matkan ajan, jona olette sormuksen kantajia, teidän elämänne tulee muuttumaan. Mutta se ei muutu sormuksen voimasta, vaan sen rakkauden voimasta, jolle te tänään pyydätte Jumalan siunausta.
Tänään ei siis kuulla tarua sormusten herrasta eikä sormusten rouvasta, mutta on kyllä olemassa tarina herran sormuksesta ja rouvan sormuksesta. Se on tarina yhteen liittämisestä.
X ja Y te olette kaksi erilaista ihmistä, erilaista persoonaa. Teillä on erilaiset elämän historiat. Mutta tienne ovat kohdanneet. Teitä on jo yhdistänyt rakkaus toisiinne. Tämän seurauksena teidät on liittänyt toisiinne myös yhteiset unelmat, yhteinen talo. Tämä päivä on sitoutumisen ja yhdistymisen päivä.
Avioliittoon vihkimisessä kahdesta ihmisestä tulee yksi. Yhteys puolisoiden välillä kasvaa aina kohti läheisempää yhteyttä. Se on juuri muutos, mikä teidän elämäänne tulee. Kyseinen muutos on myös Jumalan tahdon mukainen. Se ei ihmisille ole aina helppoa. Kahden tahdon saattaminen yhdeksi vaatii sovittelua ja yhdessä sopimista. Mutta sellaisessa tahtojen sopusoinnussa Jumalan kuva kirkastuu meissä.
Samalla kun puolisot tulevat yhdeksi kokonaisuudeksi, myös suvut liittyvät yhteen. Molemman puolen sukulaisten välille syntyy side teidän kauttanne. Suvut eivät silti avioidu keskenään. Mutta suku voi olla merkittävä tuki elämän varrella.
Tässä vihkimisessä yhdistyvät omalla tavallaan myös sukupolvien ketju. Teidän vihkisormuksillanne on historiaa. Ne ovat kuuluneet iso-iso vanhemmillenne. Näin ne liittävät sukupolvia yhteen. Ne kertovat rakkaudesta ja lumouksesta, joka on ollut nuorten välillä jo paljon ennen teitä – rakkaudesta ja rakastumisesta, jota ilman teitä ei olisi olemassa. Ja silti kun nuo sormukset joskus kauan sitten kerran puolisoiden välillä vaihdettiin, häivähdys tästä tänään vietettävästä juhlasta kävi Jumalan mielessä. Nuo sormukset kantoivat salaisuudessa tulevaisuutta, joka ei silloin ollut vielä kenenkään tiedossa.
Ja kenties, joskus vuosikymmenien päästä, sormukset saavat uuden tehtävän todistaa sitoutumisesta ja rakkauden voittamisesta.
Ne kertovat tahdosta, jonka varassa elämä kulkee eteenpäin. Ne kertovat tahdosta liittyä Jumalan suunnitelman mukaisesti kantamaan, ei olympiasoihtua vaan rakkauden tulta eteenpäin.
Silti vaikka suvut yhdistyvät, vaikka menneisyyden aallot lyövät nykyisyyden rantaan – tämä päivä on yksin teidän juhlanne. Teidän sitoutumisenne ja sormukset jotka tulette kantamaan sormissanne ne ovat yksinomaan merkkinä teidän avioliitostanne. Niissä on kätkettynä historiaa ja historia liittää teidät sukupolvien ketjuun. Mutta tänään ja tässä hetkessä on kysymys vain teistä ja lupauksesta, jonka annatte toisillenne.
Sormus annettu merkiksi 