Viivi ja Wagner

Viivi ja Wagner

Papin ammatin iloisia puolia on kuulla tarinoita ihmisten elämästä – avioliittoon aikovista: Miten he ovat tavanneet toisensa. Miten mies keräsi rohkeuden ja ylitti kynnyksen astua sisälle siihen tunteiden ilmaisemisen maailmaan, jossa on alttiina tulla torjutuksi. Miten suhdetta on pidetty yllä. Nämä ovat aina olleet hienoja tarinoita todellisesta elämästä. Kaikki tarinat ovat ainutlaatuisia, koska ihmiset niiden takana ovat ainutlaatuisia. Mutta silti joistakin tarinoista tulee kuolemattomia, koska niihin on kiteytynyt uskomattoman hienolla tavalla koko rakkauden maailma. Tällaisen tarinan äärellä olemme tänään. Vaikka olen erittäin huonomuistinen ihminen, en voi ikinä enää milloinkaan unohtaa teidän kihlaustarinaanne – Muistamista helpottaa, että se on kerrottavissa yhdellä lauseella. X herkät sanat Y:lle.

”Haes tuo mehupurkki kaapin päältä niin mennään kihloihin.”

Kuten sanoin: kuolematon lause, aivan killeri. Toisaalta on hämmästyttävää, että sinä X vielä elät sanottuasi noin – moni olisi päässyt hengestään. Teillä huumori on onneksi yhteinen. Ilman rakkautta ja ilman huumoria elämästä tulee todella kivulias matka. Onneksi sitä teillä on.

Silti tuossa lauseessa on jotakin herttaista. Lauseessa on samanaikaisesti jotakin erityisen ärsyttävää, epäromanttista ja samalla humoristista ja lämmintä. Rakkauden ja sitoutumisen tunnustus on kääritty hyvin arkiseen ilmaisuun. X varjeli herrasmiehen tavoin Y:tä herkistymästä kyyneliin.

On totta, että lause ei ollut kovin romanttinen. Se oli tärkeällä asialla kiusoitteleva. Siinä oli sellaista hellyyttä mitä osoitetaan Viivi ja Wagner-sarjakuvassa – kuten tämän aamun lehdessä saattoi lukea. Sarjakuvassa Viivi on naimisissa pienen possun kanssa. Wagrer sanoo ”Missä aamukahvi viipyy, muija?” johon Viivi: ”Keitä itse, en ole mikään muija.” Sarjakuvassa on konstailematonta kieltä, mutta kumpikin on suhteessa jotakuinkin onnellinen. Kumpikin saa vapaasti sanoa ajatuksensa ja tunteensa. Sarjakuvan sanailu vaihtui lopulta romantiikan puolelle, kun Wagner sanoi: ”Kyllä sinä olet mun muija. Annas kun vähän puserran.” Kuvassa possu oli kaksin käsin tarttunut vaimoonsa kiinni ja kahvihalut ovat väistyneet toisenlaisten halujen tieltä.

WP_20160730_001.jpg

Rakkaus ei joka hetki ole romanttista. Mutta siihen kuuluu joka hetki sitoutuminen, yhteiset päämäärät ja arkinen tohina, kaikki rutiinit ja sen sellaiset.

Tänään olemme vihkilupausten äärellä. Lupaus minkä annatte toisillenne on iso. Nyt puitteet on järjestetty niin, että maailma pysähtyy lupauksenne äärelle. Kiusoittelu ja huumori laitetaan hetkeksi syrjään kun tahdon-kysymys koskettaa teidän koko olemisen pohjaa…

 

Advertisement